Kuukautta myöhemmin oli majuri tullut uudestaan ja tahtonut vaihtaa Lieksalaa erästä taloa vastaan, joka hänellä oli Paltamossa. Siihenkään ei Juho ollut suostunut, vaan oli sanonut tahtovansa jättää isiensä konnun perinnöksi lapsilleen.
— Sepähän nähdään, oli majuri karjaissut ja paiskannut oven kiinni lähtiessään.
Seuraavan päivän iltana, kun Lieksalan isäntä palasi salolta, jossa hän oli käynyt palohalmettaan katsomassa, tuli majuri kahden rengin kanssa häntä vastaan.
— Tän'iltana ei isännällä ole kiirettä perintötilallensa, sanoi majuri.
— Miehet, sitokaa hänet!
Rengit täyttivät käskyn. Sitten komensi majuri toisen rengeistä kiipeämään nuoreen petäjään ja sitomaan vahvan köyden sen latvaan. Köydellä taivutettiin petäjän latva alas ja siihen sidottiin Lieksalan isäntä niin lujaan, ettei voinut liikuttaa kättä eikä jalkaa. Petäjän annettiin sitten kimmota alalleen ja siitä karsittiin kaikki oksat.
Alussa oli isäntä aikonut puolustautua, mutta huomattuaan aseelliset vastustajansa oli hän heittänyt sen aikeen ja ollut aivan vaiti, kunnes näki ruvettavan puuhun sitomaan. Silloin oli alkanut rukoilla. Affleck ei ollut vastannut sanaakaan rukouksiin. Vasta sitten, kun hänen uhrinsa puun latvassa huojui taivaan ja maan välillä, oli hän irvistänyt pilkallisesti ja huutanut:
— Nythän olet oikein juurtunut isiesi kontuun. Koeta pysytellä siinä niin kauan kuin elät.
Juho ponnisti epätoivoissaan kaikki voimansa saadakseen nuorat poikki. Jänteet paisuivat. Kasvot kävivät sinertävän punaisiksi. Silmät pullistuivat ja suusta pursui vaahto. Mutta nuora ei katkennut. Se vain viilteli syvään miesparan ruumista. Yölepakoita alkoi lennellä hänen ympärillään, ja huuhkajan ääni kuului läheisyydestä.
Lieksalassa ei hätäilty isännän viipymistä. Hän oli lähtiessään ottanut evästä mukaansa ja sanonut, että jos vilja näyttää kypsyneeltä, niin hän menee salon perillä olevaan mökkiin hakemaan leikkuuväkeä eikä tule kotiin, ennenkuin halme on leikattu.
Seuraavana päivänä olivat Pölkkypuron lapset marjassa. He tiesivät hyvän vatukon kaukana metsässä ja päättivät mennä sinne kesän viimeisiä vattuja poimimaan. Vatukkoa lähetessään he kuulivat kummallista uikutusta. He hiipivät ääntä kohti ja näkivät ihmisen kiikkuvan karsikon latvassa. Kauhistuneina riensivät he kotiin kertomaan asiata. Sieltä vietiin sana heti Sormulaan ja Lieksalaan, ja joukolla lähdettiin ihmettä katsomaan.