Nurmekseen ei Affleck uskaltanut jäädä, vielä vähemmän tohti hän tulla
Pielisjärvelle. Kapina oli kaikessa hiljaisuudessa levinnyt laajalle.
Hän matkusti taas Kajaanin tienoille.
Kaksi vuotta myöhemmin uudistivat Pielisjärveläiset sotansa Affleck'ia vastaan. He yhtyivät sarkavenäläisiin ja ottivat osaa heidän tuhotöihinsä Pohjanmaalla.
Sota ja julma kohtelu oli kansassa kasvattanut julmureita. Se oli siinä herättänyt kostonhimoa. Ja sarkasodan verileikissä saikin kostonhimo tyydytystä.
Turunkorvan talo ryöstettiin ja poltettiin. Affleck'in vaimo, seitsemän lasta ja seitsemän palvelijaa vietiin vankina Venäjälle, josta eivät palanneet. — Kerrotaan, ettei Affleck huolinut maksaa lunnaita heistä. — Itse hän nytkin säilytti henkensä, kun sattui olemaan matkalla etelä-Suomeen.
III.
Leikattiin vuosiluku 1716. Oli heinänteon aika. Mutta vähän oli Lieksan kylässäkin luokoväkeä, vielä vähemmän niittomiehiä. Muuan vanhus, joku keskenkasvuinen tyttö tai poika keräili heinää metsittyneellä niityllä, luoden tuon tuostakin aran silmäyksen ympäröivään metsään. Kenties väijyi jo viidakossa julma vihollinen tai saaliinhimoinen partiojoukko.
Sormulan pihamaalla oli piennarheiniä kuivumassa. Tuoksuavain heinäin keskellä seisoi tyttönen. Hänen siniset silmänsä katsoivat pitkään veräjälle ja siitä alkavalle ajotielle päin. Kotvasen katsottuansa hän alkoi huutaa heleällä, rukoilevalla lapsen äänellä.
— Ukko ho-o-oi, tule pois kotiin! Tule kannelta soittamaan! Annaliisa tahtoo kuulla. Ukko ho-o-oi!
Tottapa lapsi lie jo monasti turhaan huutanut ukkoansa, koska nyt kärsivällisyys oli lopussa.
Viimeinen »ho-o-oi» kuului jo aivan itkunsekaiselta.