Vastavihityt eivät vielä ole joutuneet kotiin. Sormulan nuoret menevät katsomaan, eikö heitä jo näkyisi. Pentti jää Leenan kanssa juttelemaan.
— Ihmeellistä on, puhelee Leena — miten silminnähtävästi se Sormulan talous kohenee.
— Niin, —- myöntää Pentti. — ällähän ne kätkössä olleet rahat menivätkin rakennukseen ja talouden alkuun panemiseen; mutta jos tätä kestää kymmenisen vuotta, niin on Sormula entisellään. Ja kunhan Heikistä mies joutuu, niin sitten talo on entistä ehommallaan. Sillä pojalla se on miehen mieli… Ihan isänsä ja ukko vainajansa oireet… Mutta eteenpäin näytään mentävän teilläkin. Syksyllähän muutatte jo Pölkkypurolle…
— Kun kerran talo menestyy, niin menestyy talon mökkikin, jos on semmoinen haltia, kuin hovin Inkeri, sanoi puolestaan Leena. — Voi kun säälittää, että Tuomaan piti kuolla niin nuorena. Ei se suru milloinkaan Inkeriä jätä… Kuules, Pentti, onkohan siinä perää, että Affleck se oli, joka tappoi Tuomaan?
— Kyllä siin' on perä. Hein'ahon lapset kertoivat niin tarkalleen, minkä näköinen hän oli ollut: mustasilmäinen, pitkä ja laiha, hyvin vihaisen näköinen ja kurttunaamainen. Ja Simo Hurtan kiroilemissanaa oli käyttänyt, semmoista vieraskielistä. Entä sitten se kultaraha… Keneltä muulta se semmoinen olisi tipahtanut? — Tunsinhan minä sen.
— Voi, voi, jos hän vielä tulee näille maille, hätäili Leena.
Pentti kurkisti ikkunasta, eikö odotettuja näkyisi, viittasi kädellään, että tuolla ne tulevat, sitten virkkoi:
— Kertovat, jotka ovat nähneet majuria viime aikoina, että hän on hyvin kyllästynyt elämään. Taitaa entisten pahojen tekojen muisto painaa. Tokko tehnee mieli lisäämään painoa. Ja kun on noitakalukin poissa…
Ulkoa kuului iloisia ääniä. Nyt ne olivat kotona kaikki. Myöhemmällä tuli Inkerikin häihin. Monta juhlaa sai vielä Sormulan ja Pölkkypuron väki viettää toistensa luona. Vanhat vähitellen siirtyivät pois. Uusi sukupolvi kasvoi sijaan.
Pentillä oli vanhoilla päivillään vain yksi suru: ettei voinut olla yhtaikaa Sormulassa ja Pölkkypurolla. Kumpaisessakin pidettiin häntä hyvänä — liian hyvänä, sanoi hän itse.