— Menkää yhdessä sitä viemään, käskee Inkeri.
— Ottakaa Heikki mukaan. Muistatko Annaliisa, mitä sinun piti sanoa
Sannalle ja Ristolle?
— Kyllä minä muistan, äiti kulta. Annaliisan kauniit kasvot säteilivät ilosta. Hän pyörähytti ilmassa tyhjää lehtivasua.
Pentti ottaa lakkinsa naulasta.
— Minä lähden kanssa.
Sysimiesten pirtin asukkaat ovat olleet niin uskollisia ystäviä Inkerille kovina aikoina, ettei hän mielestään koskaan voi osoittaa heille kylliksi kiitollisuutta. Sentähden lähettää hän parhaimman lypsylehmänsä häälahjaksi Ristolle ja Sannalle, vaikka ei hänellä itselläänkään vielä ole suurta karjaa.
Vuonna 1722 ei Pielisjärvellä ollut pappia. Rovasti ja kappalainen määrättiin sinne vasta seuraavana vuonna. Sanna ja Risto olivat sentähden menneet vihille toiseen seurakuntaan. Paavo oli heidän mukanansa. Juhannuksena olivat luulleet joutuvansa kotiin.
Iloisesti hämmästyen lyö vanha Leena kätensä yhteen, kun näkee Mansikkia heille talutettavan.
— Hyvänen aika, mitä se on?
— Ammuu! vastaa Mansikki.