Kamreeri ja Sere olivat hiljentäneet ääntään. Kamreerin hyvänsävyiset kasvot olivat vakavat.
— Minä puhun asiasta pankinjohtajalle, sanoi hän. — Täytyyhän tytön päästä kouluun.
— Sitähän minäkin olen tässä surrut, sanoi Sere. — Kamreeri sitten toimittaa sen asian, vai kuinka?
— Kyllä, vastasi vieras lujasti. — Olkaa huoleti. Hän ojensi kätensä Irikselle. — Hyvästi, pikku metsälintu.
Kun vieraat tunnin kuluttua Tanelin saattamina lähtivät talosta, katseli Iris kauan heidän jälkeensä. Pois he lähtivät maailmalle toisten ihmisten luo. Olisipa somaa päästä joskus sinne, nähdä muitakin kuin Sere ja Taneli.
Toinen luku.
HYVÄSTI, METSÄPIRTTI!
Iris seisoi mäellä ja katseli kurkiparvea, joka kiljuen lensi eteenpäin korkealla ilmassa. Hän kohotti molemmat kätensä suulle ja huusi: "Suoraan, nuoraan, matkalinnut! Suoraan, nuoraan, matkalinnut!"
— Taneli, Taneli, nyt lähtivät kurjet, nyt on syksy.
— Syksy on, vastasi Taneli vitkaan. — Täytyy jouduttaa kauranleikkuuta.