— Maltahan, jos tietäisit mitä minulla on taskussani, niin… sanoi Ester merkitsevästi.
Elsan siniset silmät pyöristyivät melkoisesti. Hetken aikaa hän epäröi, mutta nousi sitten ja ojensi omenan Esterille.
— Noh? kysyi hän, kun Ester oli nielaissut viimeisen palasen.
— Malta, kultaseni. Ester pyyhki huolellisesti suunsa, avasi hermostuttavan hitaasti laukkunsa ja otti esille kolme pilettiä.
— Pilettejä? Teatteriinko vai konserttiin?
— Oopperaan! Trubaduuriin! Elsa taputti ilosta käsiään.
— Rakas, kiltti Ester, ihanko totta annat minulle yhden? Voi kuinka hauskaa! Minä otan tietysti sinisen hameeni, sen uuden, ja pitsikaulukseni. Voi ihanuutta!
— Entä kenelle annat toisen? Elinillekö?
— Arvatkaapa!
Aksel koetti näyttää huolettomalta.