Elsa ja Kaarina vuodattivat salaa kyyneliä, kun trubaduuri lauloi ihanan jäähyväisaariansa Leonoralle. Ja kun onneton Leonora vaipui kuolleena oljille ja hänen uljas lemmittynsä vietiin polttoroviolle, liikkuivat nenäliinat ahkerasti.
Kotimatkalla puristi Iris kiihkeästi Kaarinaa käsivarresta.
— Nyt minä tiedän elämäni tarkoituksen, kuiskasi hän riemuitsevalla äänellä.
Seuraava päivä, joka oli lupapäivä, elettiin muistoissa. Erkki hyräili aarioita; Ester säesti häntä. Kaarina kertoi väsymättä Hannalle ja Sissille trubaduurin ja Leonoran surullisesta lemmentarinasta. Aksel ja Elsa keskustelivat esiintyjien puvuista. Äkkiä huudahti Iris, joka yhä vielä oli kuin kirkastunut:
— Kuulkaa, esitetään tänä iltana trubaduuri Hannalle, Ulriikalle ja Sissille, että hekin saisivat olla mukana.
Kaikuva riemuhuuto oli vastauksena, ja heti ryhdyttiin valmistuksiin. Hannan huoneessa jaettiin osat. Aksel tahtoi välttämättä olla kreivi Luna, Erkki määrättiin trubaduuriksi, Kaarina Leonoraksi, Iris oli mustalaisnainen Azucena, ja Elsa Leonoran kamarirouva, donna Ines. Kello puoli kahdeksan oli näytännön määrä alkaa. Rouva Heinonen ja Elin olivat nimipäiväkutsuissa, joten lapset tiesivät saavansa olla rauhassa. Yleisönä olivat Ulriika, Hanna, Ester pilkallisena, mutta, ihme kyllä, kiinnostuneena, Sissi ja hänen Ullansa sekä Mauno, joka ei millään ehdolla suostunut näyttelemään.
Ensimmäinen näytös jätettiin pois, koska ei ollut sotamiehiä eikä heidän päällikköään. Sitten esiintyivät Leonora ja Donna Ines hiukset hajallaan ja vanhat pitsiverhojen jäännökset päässään. Kaarinalla oli Esterin vanha tanssipuku yllään ja Elsalla Elinin pitsipusero ja ruskea silkki-alushame. Molemmat lauloivat mitä säveliä ja sanoja muistiin sattui. Sitten tuli kreivi Luna, Aksel, joka jollain ihmeellisellä tavalla oli hankkinut itselleen niin komean kreivillisen puvun, että Sissi ihastuksesta kirkui. Erkillä, trubaduurilla, oli Akselin vanhat polvihousut, Kaarinan sinisulkainen hattu ja viheriäinen verkaliina hartioilla. Hän lauloi oikein kauniisti osansa.
Mustalaisleiri-kohtaus herätti suurta ihastusta. Siinä olikin ollut paljon puuhaa. Mustalaisiksi oli värvätty Pappilan Maiju ja Yrjö Heiniö. Yrjö Heiniö takoi perunanuijalla hatturasiaa, ja Maiju löi kahta kattilankantta yhteen Ulriikan suureksi kauhuksi. Heillä oli punaiset kaulaliinat, loistavat nauhat hiuksissa ja punaiset sukat. Iris oli puettuna Ulriikan punaiseen alushameeseen ja Kaarinan kirjaviin tohveleihin. Erkin punainen silkkikaulaliina oli sidottu hänen mustiin hiuksiinsa. Huolimatta naurettavasta puvustaan hän lauloi niin hyvin, että tempasi kaikki kuulijat mukaansa. He unohtivat istuvansa rouva Heinosen pienessä ruokasalissa, jonkinlainen lumous oli vallannut kaikki. Ja kun onneton Azucena viimein kertoi lapsensa hirveästä kuolemasta, ulvoi Sissi ääneen, ja Ulriika niisti nenäänsä kuuluvasti.
Tuli sitten viimeinen kohtaus. Azucena makasi leposohvalla, joka oli nostettu Elinin huoneesta keskelle lattiaa, ja trubaduuri venyi lattialla hänen vieressään. Leonora astui sisään puettuna Ulriikan mustaan kirkkohameeseen ja rouva Heinosen leskenhuntuun. He lauloivat kaikki kolme, Leonora tunnusti ottaneensa myrkkyä ja vaipui maahan.
Pling — samassa soi ovikello kimeästi.