Neiti Hammarin tarkka opettajankorva kuulee tässä jotain epäiltävää.
— Minä pistäydyn vähän tervehtimässä lapsia, sanoo hän.
— He taitavat olla jo nukkumaan menossa, kuuluu Ulriikan hätääntynyt ääni.
Mutta Ulriikan silminnähtävä hämminki lisää vain neiti Hammarin epäluuloa. Hän alkaa astua ruokasalia kohti. Yleisö ja näyttelijät pakenevat suinpäin eri suunnille. Taistelutantereelle jäävät ainoastaan Kaarina, joka on kompastunut pitkään hameeseensa, Iris, joka tyrmistyneenä lepäsi yhä sohvalla, Hanna sekä Sissi, joka rauhallisena istuu paikallaan, Ulla toisessa kädessä, toisessa puoli nekkua.
Neiti Hammar sytyttää sähkön.
— Mitä tämä merkitsee? Mikä hirveä sekasotku! Kuulumatonta! Elsa! Ester! Aksel! huutaa hän.
Varsin ymmärrettävistä syistä ilmestyi ainoastaan Ester.
— Minä ihmettelen sinua, Ester, sanoi neiti Hammar ylhäisen kylmällä äänellä, jota hän käytti ainoastaan silloin, kun hän tahtoi perinpohjaisesti nujertaa jonkun.
— Lapset vain hiukan leikkivät oopperaa, vastasi Ester nöyrästi.
— Leikkivät oopperaa! Jaa-jaa, nykyajan lapset! No, ja kuka tämän nerokkaan leikin keksi?