Elsa epäröi. — Mutta äidille ainakin.
— Ei, ei kenellekään vielä. Rakas Elsa, Kaarinan ääni kävi rukoilevaksi, — jos lupaat olla vaiti, saat tuon pienen mosaiikkineulani, josta niin paljon pidät. Lupaathan?
— Olkoon menneeksi. Elsa ei voinut vastustaa niin houkuttelevaa tarjousta.
Kaarinan sydän sykki levottomasti. — Voi, kunpa nyt saisin neuvotella isän tai äidin kanssa, huokasi hän.
Kotona herätti tyttöjen tavaton äänettömyys huomiota. Kaarina, joka ei luottanut Elsan vaiteliaisuuteen, vei hänet mukaansa Hannan kamariin. Kuiskaten hän kertoi asian Hannalle.
Hanna pelästyi kauheasti ja alkoi vavista koko ruumiiltaan. Elsa sai kaataa koko hajuvesipullon sisällön hänen ylitseen, ennenkuin hän virkosi.
— Oletteko jo puhuneet muille? oli hänen ensimmäinen kysymyksensä.
— Emme, vakuutti Kaarina. — Päätimme ensin puhua Iriksen kanssa. Kutsutaan Iris heti tänne, kun hän tulee kotiin.
Samassa astui Ulriika sisään ja antoi Hannalle kirjeen. Hanna avasi sen ja kävi aivan kalpeaksi.
— Hanna rakas, mitä se on? huudahtivat Kaarina ja Elsa yhteen suuhun.