— Hiljaa! koputetaan, huusi joku.
— Huu, varkaita! kirkaisi Pappilan Maiju.
Kaikki kuuntelivat. Tosiaan, eteisen ovella kuului varovainen koputus. Kerran, kaksi, kovempaa.
— Mikä merkillinen ihminen se on, joka ei ymmärrä soittaa, vaan koputtaa, sanoi Aksel Heinonen.
— Rosvoja tietysti, pilaili Erkki Pohjola.
— Kummitus, arvaili Mauno, hänen veljensä.
— Poliisi! huusi joku säikähtynyt ääni.
— Kuka uskaltaa mennä avaamaan salaperäiselle vieraalle?
— Tyhmyyksiä! Aksel astui eteiseen ja avasi oven, hiukan varovaisemmin sentään kuin tavallisesti.
Sisään astui tukeva, sarkatakkinen maalainen kantaen taivaansinistä arkkua. Hänen selkänsä takana näkyi punoittavat, paksuun, harmaaseen villahuiviin käärityt tytön kasvot.