— Rikas en ole, mutta sen verran omaisuutta olen sentään viulullani saanut kokoon, että voin ostaa takaisin sinun synnyinkotisi, lapsi.
Iris juoksi kevyesti rantapolkua ylös rakennukselle. Kaikki oli ennallaan. Kissakin istui portailla ja kohotti naukuen selkäänsä Iriksen lähestyessä.
— Se ei täältä lähtenyt minnekään, kertoi Sere. — Kolmasti kävin noutamassa sen uutistorppaamme, mutta joka kerran se palasi takaisin tänne. Kolmannella kerralla oli jäihin hukkua, ja silloin en sitä enää hakenut pois.
Iris istui portaille Seren viereen. Hänen oli niin hyvä, niin turvallinen olla. Ylhäältä, isän huoneesta, kuului viulun haikeat säveleet. Ilta vaihtui vähitellen yöksi. Oli niin valoisa, ettei tähtiä näkynyt, mutta Iris tiesi, että tuolla kuulealla kesätaivaalla tuikki Kotitähti lempeänä ja ystävällisenä.