MAALAISTYTTÖ
Ensimmäinen luku.
METSÄPIRTISSÄ.
Lounaistuuli puhalsi täyttä suuta, niin että järven laaja selkä oli vaahtopäissä. Se raastoi Iriksen hiuksia, kiskaisi huivin hänen päästään ja kietoi haalistuneen pumpulihameen paljaiden säärien ympäri.
— On tämäkin ilmaa, nauroi tyttö.
Äkkiä hän alkoi huutaa:
— Voi sentään, verkot, verkot ovat järvessä. Taneli! Taneli hoi!
Ja hän juoksi kevyesti mäkeä ylös rakennukselle. Puolivälissä tuli häntä vastaan harteva, lyhyenläntä mies.
— Verkot, Taneli! huusi Iris.
Taneli kynsi korvallistaan.