— Niin verkot!
— Ne on otettava pois, muuten ne tuuli vie, tiukkasi Iris.
— Voi viedä.
— Joudu sitten, äläkä kuhnaile. Minä tulen mukaan.
— Mitenkäs Iris noissa tamineissaan?
— Maltas, minä noudan lisää vaatetta.
Taneli jatkoi itsekseen muristen matkaansa rantaan. Iris saavutti hänet tuokion kuluttua. Hän oli pukeutunut harmaaseen sarkatakkiin ja sitonut huivin päähänsä.
— Tokko Iris jaksaakaan soutaa tällaisella tuulella? epäili Taneli.
— Kyllä minä, hoida sinä vain hyvästi melaa.
Oli siinä kuitenkin työtä hyvästi niin hennolle soutajalle. Hiki valui pitkin Iriksen päivettyneitä poskia, sarkatakki piti heti heittää yltä. Käsiä pakotti, mutta hän puri hampaansa yhteen ja veti kaikin voimin. Verkkojen kohdalla oli aina koko urakka saada vene pysymään tasapainossa.