— Nyt kai viette serkkunne kaupunkia katselemaan. Aksel, ole sinä ritarina.
— Taivas varjelkoon, mutisi Aksel. Ääneen hän sanoi:
— Hyvin mielelläni, isä kulta, mutta olen luvannut mennä Väinö Kalmin luo ratkaisemaan geometrisiä probleemeja, joista en yksin saa selkoa.
— Hm, murahti pankinjohtaja. — No, Ester ja Elsa menevät sitten. Tässä saatte rahaa, menkää Fazerille leivoksia syömään.
— Kyllä isä, sanoi Elsa iloisesti.
Kun isä oli mennyt, kutsui Ester Elsan syrjään.
— Minä en nyt ennätä tulla mukaan. Täytyy harjoittaa soittoläksyäni. Mene sinä Iriksen kanssa kahden.
— Älä luulekaan. Soittoläksysi on vain tyhjä veruke, samanlainen kuin Akselin geometriset probleemit. Kyllä minä teidät tunnen. Te ette tahdo lähteä Iriksen kanssa kaupungille, kun hän on niin maalaisesti puettu. Minäpä sanon isälle.
— Olet typerä nyt kuten aina, Elsa sinä. Mene nyt vain kiltisti Iriksen kanssa. Voithan käydä hakemassa Pappilan Maijua mukaan. Saatte syödä viisi leivosta mieheen sillä rahalla, minkä isä antoi.
On vaikea sanoa, mikä Elsan sai taipumaan, halu leivoksiin vai hänen luontainen hyväsydämisyytensäkö.