Herrasmies istui tuvanpenkille.
— Älä huoli ujostella, tyttöseni, minä olen kamreeri Wuori, isäsi vanhoja ylioppilastovereita. Monta kepposta keksimme aikoinamme yhdessä. Hän oli iloinen ja hauska mies, isäsi.
Iris läheni säteilevin silmin.
— Mikä on nimesi?
— Iris.
— Oletko saanut äskettäin tietoja isältäsi?
Iris pudisti päätään kieltävästi. Hänen kasvoilleen levisi alakuloinen ilme.
— Kuulepas, Iris tyttö, oletko käynyt mitään koulua?
Uusi päänpudistus.
— Ai, ai, oletko sitten oppinut mitään täällä kotona?