— Onko täällä vieraita, Sere? kysyi Iris.
— Onhan niitä, kolme herraa, kuuluvat tulleen kuulustamaan hirvenmetsästysmaita, vuokraisivat.
— Mutta eihän me niille, Sere, eihän? Täällä ei saa ampua hirviä eikä muitakaan eläimiä, ei yhtä oravaa. Sanoithan sen heille, Sere, sanoithan?
— En minä osannut vielä mitään sanoa, mutta ei anneta, ellet tahdo. Eikä siihen ole oikeuttakaan, kun herra on poissa.
Iris rauhoittui.
— Isossa kamarissako herrat ovat?
— Isossa, herran entisiä tuttavia, sanoi yksi heistä olevansa. Pyysi sinua nähdäkseen. Kun minä vien kahvit sisään, voit tulla mukaan. Mutta siisti ensin itsesi.
Ovi avaantui, ja pyöreä, metsästyspukuun puettu herrasmies astui tupaan.
— Siinähän pikku neiti onkin. Hyvää päivää.
Iris sävahti punaiseksi ja katseli avuttomana paljaita ruskeita sääriään.