Iris nousi vastahakoisesti. Hän olisi mieluummin istunut yksin omissa surullisissa ajatuksissaan.
Hanna ja Kaarina huudahtivat iloisesti hänelle vastaan:
— Vihdoinkin! Sinäpä viivyit kauan! Ja Kaarina kiirehti selittämään:
— Tiedätkö, me olemme päättäneet perustaa ompeluseuran.
— Vai niin. Asia ei näkynyt huvittavan Iristä.
— Me aiomme ommella vaatteita köyhille lapsille, kertoi Hanna.
Iris oli yhä välinpitämätön.
— Ja jokainen seuran jäsenistä saa kutsua jonkun ystävänsä. Silloin meitä tulee kahdeksan, ehdotti Kaarina.
— Saako kutsua kenen tahansa? kysyi Elsa.
— Ei suinkaan, kaikkien seuran jäsenten täytyy hyväksyä hänet ensin.