Ollin kädet irtaantuivat lukosta, silmät kauhusta suurina hän tuijotti suutariin.
— Poliisin! ankkasi hän.
— Niin, niin, virkkoi Simolin virnistäen, on paras olla varovainen. Tukholman poliisi on kovakourainen, ja pienet linnut ovat ehkä jo ennättäneet tuoda tänne asti tiedon tihutyöstä Suomessa.
Ollin pää vaipui rinnalle. Sanatonna hän totteli suutaria, kun tämä teeskennellyn ystävällisesti käski hänen riisuutua ja mennä nukkumaan.
Simolinska laittoi hänelle vuoteen puusohvalle ja otti hänen vaatteensa.
— Niistä saa kyllä parikymmentä kruunua, mutisi hän. — Ja pojalle annan Jannen vanhat housut.
Kolmas luku.
HYLJÄTTY JA YKSINÄINEN.
Levottomat näyt olivat häirinneet Ollin unta. Tuon tuostakin hän säpsähti unissaan ja huusi äitiä. Vasta aamupuoleen yötä hän sai rauhallisemmin nukkua.
Hän heräsi kovaan meluun. Janne ja Kalle torailivat keskenään, ja seitsenvuotinen Miina säesti heitä ohuella kimakalla äänellään. Suurin kummastunein silmin tarkasti Olli huonetta, joka nyt aamusiivossaan näytti entistä epämiellyttävämmältä. Simolinska raoitti ovea.