— Onnistuiko? huusi hän jo kaukaa. Hän oli kyllä arvannut, mille asioille oli lähdetty.
— Joju saa Markista lukutoverin, sanoi pastori vakavasti ja lyhyesti. Ja sen enempää ei Ulla saanut tietää. Mutta sekin riitti. Hän tiesi nyt, ettei Markin tarvinnut ruveta puotipojaksi Marttiselle. Ellei muusta, niin Minnan iloisista kasvoista hän sen huomasi.
KAHDESTOISTA LUKU
— Tytöt, kutka teistä tahtovat mennä tervehtimään Kristiina tätiä? Pelkään, ettei hän ole oikein terve, kun ei hän viime sunnuntaina ollut kirkossa, sanoi pastorin rouva.
— Minä kyllä mielelläni lähden, äiti, sanoi Minna.
— Minä myös. Saanko mennä Minnan mukaan? pyysi Ulla.
— Saat kyllä, lapseni, mutta älä väsytä tätiä lörpötyksilläsi.
— Ehkä Tyyrakin tahtoo mennä?
— Kiitos, täti, hyvin mielelläni, mutta minun jalkani ovat olleet hiukan kipeät. Pelkään rasittuneeni eilen, kun olimme Liisin kanssa postissa jalan.
Liisi hymyili ivallisesti. Tyyra ei ollut lainkaan valittanut väsymystä.