— Imartelija! — Elviira rouvan ääni oli kuitenkin hiukan leppeämpi. — Kutsu Markus tänne, sanoi hän Jaakolle.
Mark tuli sisään kalpeana ja kiihtyneenä. Hän oli nähdessään pastorin ja Minnan ajavan Harjulaan arvannut, millä asioilla he kulkivat.
— Markus, puhui Elviira rouva tuimalla äänellä, — sinun ei huomenna tarvitse lähteä Marttisen puotiin. Setä on luvannut pitää sinut vielä vuoden kotona. Mutta tämä aika on sinun käytettävä oikein ja taidolla. Pastori on ystävällisesti tarjoutunut antamaan sinulle opetusta. Saat lukea yhdessä Joju Örnfeltin kanssa. Muista olla kiitollinen ja nöyrä ja palkitse sedän ja pastorin hyväntahtoisuus ahkeruudella. Et todellakaan olisi tällaista ansainnut viimeisen kepposesi jälkeen.
Mark kumarsi säteilevänä. Sitten hän nopeasti riensi Mooses herran ja pastorin luo ja painoi kumpaisenkin kädelle suudelman, luotuaan Minnaan kiitollisen katseen hän poistui.
Elviira rouva tohahti.
— Tuo oli niin hänen tapaistaan. Iso poika suutelee kädelle. Komeljanttitemppuja!
— Hänen tunteensa ovat läikkyvämmät ja herkemmät kuin meidän pohjoismaalaisten, sanoi pastori. — Eikö hän olekin etelän lapsia?
— Jostain Saksasta Albert hänet löysi, orpokodista, sanoi Elviira rouva tuimasti. — Hän olisi ehkä kadunlakaisija muussa tapauksessa.
Naimi ja Miili tulivat sisään, ja keskustelunaihe vaihtui.
Kun pastori ja Minna pari tuntia myöhemmin ajoivat kotiin, istui Ulla piha-aidalla heitä odottamassa.