— Heikki Heikinpoika.
— Eikö sinulla ole työtä?
— Ei tällä kertaa.
— Kuinka noin suuri ja vahvannäköinen poika kehtaa kulkea maanteitä laiskana, sanoi Martta paraimmalla saarnaäänellään.
— Kyllä minä ottaisin työtä, kun joku antais.
Martta katosi sisään vanhempain kanssa neuvottelemaan.
— Hän näyttää siivolta ja näppärältä. Jospa todella ottaisimme hänet koetteeksi muutamaksi päiväksi, siksi aikaa kun Ranssu on poissa.
— Eikö ole uskallettua ottaa taloon palvelija suoraan maantieltä? virkkoi pastorin rouva. — Hänellä voi olla pahoja tapoja.
— Sitä suurempi on velvollisuutemme häntä kohtaan, sanoi pastori vakavasti. — Kutsu poika tänne, Martta.
Pastorin rouva hymähti. He olivat usein kokeilleet maantienkulkureilla ja muilla sentapaisilla. Ja aina he olivat pettyneet. Ihmisiä ei ollut niin helppo johtaa parannuksen tielle kuin Jonatan luuli.