— Pyytäisin vain jotain juomista. Mikä talo tämä on? sanoi poika.
— Se on Pikkupappila. Astu sisään keittiöön, niin annan sinulle piimää.
— Ehkä hän on, raukka, nälissäänkin, ajatteli hän ja katseli poikaa jonkinlaisella kunnioituksella. Kaikki kerjäläiset herättivät Ullassa mielenkiintoa. He olivat hänen mielestään vapaita, onnellisia olentoja, jotka kulkivat minne tahtoivat ja saivat nähdä maailmaa.
Hän juoksi arkihuoneeseen.
— Siellä on keittiössä poika ja hänellä on varmaan nälkä. Hän on hauskan näköinen ja reipas.
— Siinä meillä renkipoika parahiksi, nauroi Minna ja seurasi Marttaa keittiöön.
Martta asetti pöydälle perunoita, leipää ja piimää. Poika kiitti ja söi halukkaasti.
— Mistä sinä olet? kysyi Martta.
— Tuolta vaan, pitäjän rajalta.
— Mikä on nimesi?