Voiko kukaan rehellinen miessielu ymmärtää naista?
Menin miettiväisenä ulos. Heddan pieni Joy juoksi vastaani. Se retuutti suussaan jotain punertavaa. Minä koetin houkutella sitä luokseni, mutta se ei tullut, repi ja retuutti vain saalistaan.
Jäljestäpäin sain aikamoiset nuhteet Louise tädiltä. Ja arvaatko mistä syystä? Mademoiselle Favier oli valittanut minun loukanneen häntä.
Saatoinko minä arvata, että paperikäärössä oli hänen otsakiharansa? Ja oliko minun syyni, että Joy sattui olemaan ikkunan alla, kun heitin käärön alas?
Aamiaispöydässä istuin kuin mikäkin rikollinen. Mademoisellen silmät olivat punaiset ja hänen päänsä merkillisen pieni.
Opetus: Älä koskaan heitä paperikääröjä ulos ikkunasta. Niissä saattaa olla jonkun naisen tukkaa.
Orjuuden toinen päivä.
Sataa. Louise täti istuu sohvannurkassa koruompelu sylissä. (Nukkuu.) Mademoiselle Favier virkkaa ns. frivoliteettia. Hedda kirjailee fatsille tohveleita helmillä. Mister Smith lukee ääneen jotain englantilaista hölynpölyä. Minä istun suorana ja kärsin.
Maks, onko ihminen syntynyt kärsiäkseen?
Muistelen V.V:n iloisia istuntoja, kekseliäitä kepposiamme ja rohkeita suunnitelmiamme. Tämäkö on kaiken loppu? Tähänkö nuoren haukan lento päättyi!