— Olkaa huoleti, mademoiselle, minä ajan kyllä pedot pois, sanoin minä.
Astuin huoneeseen ja näen — kaksi ampiaista ikkunaruudulla, kaksi aikamoista junkkaria, jotka pörisivät täyttä päätä.
— Mon Dieu! huusi mademoiselle Favier. — Olen tullut barbaarien maahan. Tuollaisia hirviöitä!
Minä otin käteeni ensimmäisen aseen, minkä sain — luullakseni se oli mademoisellen päivänvarjo ja aloin hosua ampiaisia.
Kuten tiedät, Maks, voivat tuontapaiset otukset olla joskus aika itsepintaisia. Ne lentelivät ympäri huonetta, minä perässä. Mademoiselle seisoi nurkassa ja hosui käsillään. Viimein istahtivat molemmat vintiöt yhtaikaa paperikäärölle, joka oli mademoisellen yöpöydällä. Sieppasin käärön ampiaisineen käteeni ja heitin sen siekailematta ulos ikkunasta, jonka sitten suljin.
— Kas niin, mademoiselle Favier, nyt olette päässyt kiusanhengistänne, sanoin ja kumarsin kuin gentlemanni.
Mutta mitä luulet hänen sanoneen kiitokseksi?
— Pöllö! kirkaisi hän tulipunaisena kiukusta.
Sitten hän hyökkäsi soittokellon luo ja vetäisi nauhaa vimmatusti.
— Poistukaa, huutaa hän minulle. — Te olette loukannut minua.