— Juostaan pois! kuiskaa Hedda pelästyen.
Läksimme livistämään. En malttanut olla taakseni katsahtamatta. Voi kauheata! — ovella seisoi mademoiselle hiukset papiljoteissa ja kauhean lyhyt tulipunainen alushame yllään.
— Hirveät lapset, hän huutaa. — Mon Dieu!
Ja sitten hän kaatua möksähtää lattialle kuin kivi.
Siitä syntyi hirveä juttu. Täti Louise uhkasi kirjoittaa fatsille, Hedda itki ja mister pauhasi punaisena kuin kukko. Jäimme ilman aamiaista ja syntymäpäiväkakkua. Mademoiselle oli koko päivän kärsivä pyhimys ja minä kurja barbaari.
Iltapuolen sain istua misterin huoneessa tutkimassa muuatta kirjaa, jonka nimi on "Kuinka nuoren kansan on opittava siveitä tapoja".
Opetus. Älä koskaan valmista kenellekään syntymäpäiväyllätyksiä.
Orjuuden kuudes päivä.
Olen päättänyt karata. KARATA! Vive la liberté! Alas tyrannit!
Voudin Ville on luvannut auttaa minua.