Se tapahtuu tänä iltana. Louise täti on lähtenyt kirkolle. Mademoiselle kirjoittaa kirjeitä. Mister Smith potee hammastautia.
Rubicon-virta odottaa, että Caesar soutaa sen yli.
Ihana vapaus.
Maks poika, oletkos koskaan kuullut puhuttavan Heikki Heikinpojasta. Hän on vapaa maankiertäjä, uljas kuin Roobin Hood, köyhä kuin Ravenswoodin kreivi, vapaa kuin metsän intiaani. Hän nukkuu yönsä heinäladoissa tai tallin ylisillä, tekee työtä milloin haluttaa, näkee nälkää, kun tarvitaan.
Huhhei! Kerran hän asui Sarvimäen suuressa hovissa, pänttäsi hikipäässä päähänsä engelskaa ja Vergiliusta ja piteli paksulle mademoiselle lankavyyhteä. Hänellä oli kiiltokaulus ja silkkipaita, nyt hänellä on voudin Villen rohdinhousut ja risainen pumpulimekko.
Pako onnistui mainiosti. Mister voihki hammastaudissa eikä kuullut mitään. Tyhjensin säästölaatikkoni, otin kaikki taskurahani ja veitseni, hiivin hiljaa portaita alas ja pääsin kenenkään huomaamatta ulos. Pujahdin puiston päässä olevaan huvihuoneeseen ja vaihdoin siellä vaatteeni toisiin, jotka Ville oli minulle tuonut. Omani kätkin vanhan omenapuun onteloon.
Ja sitten reppu selkään ja matkaan. Oli ihana yö ja minä marssin viheltäen kapeata metsäpolkua pitkin. Pari tuntia nukuin heinäladossa, ja sitten taas eteenpäin.
Aamulla tulin erääseen talonpoikaistaloon. Pyysin siellä työtä ja pääsin niittämään. Se maistui muulta kuin englannin kielioppi ja heksametrit.
Maks, olen päättänyt ruveta talonpojaksi, suomalaiseksi talonpojaksi. Nain jonkun Riikan tai Mantan ja saan yhdeksän pellavapäistä poikaa.
En ikinä enää palaa mamanin hajuvesipullojen, misterin kieliopillisten esitelmien ja mademoisellen ranskalaisten tanssiuutuuksien helmaan. Luovun aatelisnimestä, talonpoika on yhtä hyvä kuin paroni.