— Olenko minä prinsessa? kysyi Lotti silmät suurina.
— Etkö sitä tiedä? Prinsessahan sinä olet, ja minä olen halpa tallirenki. Saduissa tallirengit aina saavat prinsessan. Ja nyt vie tallirenki prinsessan takaisin hänen valtakuntaansa keijujen luo kukkanurmikolle.
Heikki nosti Lotin syliinsä ja kantoi hänet alas luhdin portaita.
Vihreälle pihamaalle juhannuskukkasten keskelle hän laski tytön. Ja jatkoi sitten matkaansa kujaa myöten heinäniitylle.
Kun hän tuli kotiin muun heinäväen kanssa harava olalla reippaasti laulaen, juoksi Lotti häntä vastaan.
— Se kehrää siellä, kertoi hän iloisesti, — kehrää ja latkii maitoa. Ja täällä on vieraita.
Heikki loi välinpitämättömän katseen pääportaiden edustalla seisovaan hevoseen ja kieseihin. Sitten hän hätkähti ja katosi nuolennopeasti talliin.
— Hiljaa, pikku prinsessa, ennätti hän ovella kuiskata Lotille, — älä kerro kenellekään, että olen täällä.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän kapusi ylisille ja hautautui heiniin.
Pienestä aukosta hän saattoi nähdä pihalle, saattoi nähdä, miten mister Smithin isot jalat astuivat kieseistä maahan ja hänen suuriruutuinen ruhonsa hitaasti seurasi jäljestä.