— No niin, toisten on helppo vastaanottaa armolahjoja, sanoi Alma Örnfelt.
Puhe kääntyi Markiin ja hänen ihmeelliseen onneensa.
Harjulan rouva ylisti herra Hasselia. Tämä oli suurenmoinen ihminen. Ja niin ystävällinen. Kunpa hän vain nyt hankkisi itselleen vaimon. Markus tarvitsee äidin hellää kättä. Teki pahaa nähdä, kuinka vaikea hänen oli ollut erota Naimista. Herra Hasselkin sen huomasi.
Toiset rouvat kätkivät hymynsä.
— Päivällinen on valmis, hyvät rouvat, ilmoitti Kristiina täti ovella.
Pitkällä ruokasalin pöydällä kohtasi silmä kaikki sen ajan parhaat herkut.
— Keittäjä oli tuotu kaupungista, tiesi kruununvoudin rouva kertoa.
— Mistä ihmeestä hän on saanut Schöringien pöytähopeat ja kaiken muun? Täällähän on kaikki niinkuin ennenkin? kysyi Elviira rouva Kristiina tädiltä.
— Ulrik on ostanut takaisin kaiken, mikä Kaunialan huutokaupassa viisitoista vuotta sitten myötiin. Se mitä oli mahdoton enää saada, korvattiin uusilla samanlaisilla ja rikkinäiset korjattiin.
— Herra Hassel mahtaa olla kovin rikas ja omituinen.