Martta kohautti olkapäitään hiukan hermostuneesti. Isä oli niin hirvittävän tietopuolinen. Ulla juoksi puutarhaan.
— Isä, siellä on eräs mies. Tahtoo papinkirjaa.
Pastori kohosi kyyristyneestä asennostaan.
— Eikö Liisi voisi antaa? kysyi hän. Tuokoon paperin tänne, niin minä allekirjoitan sen.
— Mutta hänellä on muutakin asiaa.
Huokaisten pastori työnsi lapionsa maahan. Kansliatyö oli hänelle kauhistus. Täsmällinen ja tarkka kirjanpito oli aina ollut hänen kompastuskiviään elämän polulla.
— Isä rukka, hymähti Martta. — Ulla, lisäsi hän kääntyen sisaren puoleen. — Mene noutamaan Liisi ja tulkaa molemmat työhön.
— Äiti on luvannut, että tänään pääsemme vispiläretkelle Riikan kanssa. On niin kaunis ilma.
— On kyllä, ja siksi on herneet saatava maahan. Kun olemme ne kylväneet, saatte lähteä. Minäkin tulen.
Ulla juoksi noutamaan vastahakoisen Liisin.