— Äidillä on hänen kuvansa. Hän on hyvin ankaran näköinen vanha rouva, selitti Ulla. — Ja Herman sedän kuva meillä myös on, hän on niin lihava ja iloisen näköinen.
— Niin majuurivainaako! Iloinen hän oli, voi voi, ja niin aulis antamaan ja avokätinen, kun sille tuulelle sattui. Kyllä hänen aikanaan Kaunialassa juhlittiin ja pitoja pirettiin. Parihevosilla ajettiin kartanosta toiseen ja remuttiin vähän liiaksikin. Mutta mitäpäs niistä vanhoista asioista. Olleita ovat jo ja menneitä.
— Riikka nyt sentään kertoisi, pyytelivät Liisi ja Ulla.
— Saanhan tuota kertoakin, ja kyllähän minä ne asiat tunnen. Äitini oli monta kertaa kartanossa passaamassa, kun siellä oli kemut. Majuuria kaikki suosivat ja rakastivat, mutta vanhaa patrunessaa enemmän peljättiin.
— Oliko hän paha?
— Toiset moittivat pahaksikin, mutta köyhät ja sairaat häntä kiittivät. Itse kävi patrunessa pellolla. Sukanneule oli aina käsissä, ja siinä hän käveli saappaat jalassa pellonpientareilla, torui laiskoja, piti silmällä, ettei hevosia rääkätty, ja kutoi aina välillä sukkaansa.
Ja sattui usein, kun hän parast'aikaa oli jotain renkiä neuvomassa, että joku palvelijoista tulla huippaisee pellon yli täyttä vauhtia ja huutaa: "Patrunessa, patrunessa, täällä on mies, joka on iskenyt kirveellä polveensa." Ja patrunessa lähti tulemaan ja sitoi suurilla kauniilla käsillään haavan niin koreesti, ettei sitä olisi tohtorismieskään paremmin sitonut. Taitava hän oli tauteja ja haavoja parantamaan, se tierettiin moneen pitäjään. Mutta eipäs osannut omaa tautiaan parantaa. Kun lavantauti riehui pitäjässä, sai hän tartunnan niistä sairaista, joita oli hoitanut. Ja kuoli siihen. Kuoli, ja viiren vuoren perästä Kauniala meni vasaran alle.
— Kauheata. Mitenkä niin kävi? kysyi Liisi.
Tytöiltä oli vispilänteko jäänyt. Riikan kertomus oli liian jännittävää.
— No, se ei osannut majuri hoitaa taloa eikä rahoja. Ja rouva oli kans niin lapsellinen ja ymmärtämätön. Kyllä Ulrik herra itki ja raivos, kun tuli kotiin ja sattui parahiks paikalle näkemään, kuinka koti meni. Mutta mitäs hän olis siihen osannut? Nuori poika vielä ja huikentelevainen.