— Saammeko piparkakkuja myös, äiti?
— Kaikkea vielä. Ne säästämme isän syntymäpäivää varten.
— Kai korppuja ainakin tarjotaan, kun on vieraita. Liisi ja Ulla saavat niin harvoin vehnästä.
— Kiitos, sanoi Liisi nopeasti. — Meidän tähden ei tarvitse mitään tuoda. Lähdemme kohta kotiin.
Mikko loi häneen närkästyneen silmäniskun, ja kaksitoistavuotias Emma kuiskasi hätäisesti Ullalle:
— Älkää vastustako. Mekin saamme mehua ja korppuja.
— Olkoon menneeksi, koska Mikko niin kohteliaasti tahtoo tarjota vieraille, saa Miili tuoda korppuja myös. Mutta vain kuusi, yhden jokaiselle.
— Meitä on seitsemän, huomautti Ulla.
— Sinäpä olet merkillisen nenäkäs tyttö. Kuka on seitsemäs? Ah niin, Markus. Miili, tuo siis seitsemän korppua.
Miili palasi kotvan kuluttua kantaen tarjotinta, jolla oli seitsemän lasia ja seitsemän korppua sekä mehupullo, josta leviävä etikkamainen haju ilmoitti sen olevan vahvassa käymistilassa.