— Niin tietysti Fred myöskin. Mutta ei Markia. Et sinäkään hänestä pidä, sen olen kyllä huomannut.
— Erehdyt, Joju, Mark on Fredin poika, et saa noin puhua.
Joju venytti huuliaan kuin pieni pahankurinen lapsi.
— En usko, että hän on Fredin poika. Se on vain satua. Fred on typerä, kun uskoo sitä.
— Sinä puhut minun miehestäni, Joju, sanoi Noora.
Hänen äänensä koetti olla ankara, mutta poika ymmärsi hyvin, että sisar ei tarkoittanut totta.
— Sinun pitää rangaista Markia, jatkoi Joju itsepintaisesti. On väärin, että hän saa loukata minua. Olen sairas ja minua pitäisi säästää, mutta Mark vain kiusaa minua lakkaamatta. Oi, tahdon kotiin äidin luo. Olen niin sairas ja onneton. Ja hän purskahti uudelleen katkeraan itkuun.
— Rakas Jojuseni, huudahti Noora säikähtyneenä. Elä itke. Mark saa pyytää sinulta anteeksi. Sano, tahtoisitko lähteä ajelemaan. Lähdemme Tiergarteniin.
Jojun kasvot kirkastuivat.
— Sinä ja minä kahden.