— Mutta hän puhuu halveksivasti veljeni riippuvaisesta asemasta perheessämme. Ja sitä on ikävä kuulla.
Fred Hasselin kasvot synkistyivät.
— Se on pahasti. Mark on ajattelematon pojanviikari ja ylimielinen myös. Anna hänelle anteeksi, Noora. Ja minä puolestani tulen häntä siitä ankarasti rankaisemaan.
Mark myöhästyi päivälliseltä. Hän tuli sisään punaposkisena, kihara tukka hiestyneenä, ja silmät sädehtien. Fred Hassel loi häneen ankaran silmäyksen, mutta säpsähti. Miten olikaan poika Maria-vainajan näköinen!
Mark astui Jojun luo, ojensi hänelle kätensä ja sanoi matalalla äänellä:
— Tuohon käteen, Joju, olin aasi ja idiootti. Annathan anteeksi.
Joju katseli häntä nyrpeänä, mutta ei antanut kättään.
— Oletko taas käyttäytynyt pahoin Jojua kohtaan? Olen hyvin ihmeissäni siitä, ettet opi ihmisiksi.
— Voi, isä, niin minäkin olen, sanoi Mark katsellen samalla isäänsä hellyttävästi. Häpeän kauheasti.
Fred Hasselin katsanto oli jo koko lailla lempeämpi. Mutta Noora jäykistyi. Hänelle oli Markin kevytmielinen tapa käsitellä vakavia asioita vastenmielinen. Isän olisi pitänyt rangaista häntä lujalla kädellä, mutta sensijaan hän heti taipui, kun Mark tekeytyi nöyräksi ja veikeäksi.