— Niin, lapset, nyt menemme levolle ja uskomme sielumme ja ruumiimme Herran haltuun.
Hän pani kätensä ristiin ja muut tekivät samoin. Ullasta oli kaikki niin jännittävää ja juhlallista, kyyneleet oikein kihosivat silmiin. Tytöt lausuivat tavallista vakavammin ja hellemmin hyvänyöntoivotuksensa ja poistuivat huoneeseensa. He puhelivat vähän ja senkin matalalla äänellä, ikäänkuin joku olisi voinut kuulla.
Tuskin he olivat päässeet vuoteeseen, kun ovi aukeni, ja Agata täti hiipi huoneeseen alushameisillaan, hiukset yömyssyn peitossa, kainalossa raskas nahkasiteinen Raamattu ja kädessä puntari.
— Tytöt, sipisi hän, minä tulen teidän huoneeseenne nukkumaan. En uskalla nukkua yksin. Pelkään hänen tulevan sisään ikkunasta ja minä nukun aina niin sikeästi.
— Tule vain minun vuoteeseeni, täti, sanoi Ulla, mutta miksi olet ottanut puntarin?
Agata täti näytti hieman nololta.
— Katsos, minä ajattelin, että jokin ase minullakin pitää olla. Ja Raamattu on henkinen aseeni.
Ullaa alkoi naurattaa. Agata täti oli niin hassun näköinen seistessään siinä pitkänä ja laihana puntari kädessä ja Raamattu kainalossa.
— Aiotko käyttää sekä lakia että evankeliumia, täti kulta, taistellessasi rosvoa vastaan, sanoi hän.
— Elä ole noin nenäkäs, Ulla, sinun käy vielä huonosti maailmassa, sanoi Agata täti arvokkaasti.