— Uskon, vastasi Ulrik levollisesti.
— Sinä sanot sen vain saadaksesi minut suostumaan.
Mutta nyt Schöring kiivastui. Hän löi kämmenensä pöytään ja sanoi kovasti.
— Mene hiiteen, poika. Olet samanlainen itsepintainen jässikkä kuin isäsikin. Nyt minä palaan Kaunialaan ja sanon Minnalle: Fred Hasselin poika kiertää maita mantereita epäilyttävien olioiden kanssa, koska hänessä ei ole kyllin tarmoa ja elämäntahtoa tullakseen suureksi taiteilijaksi.
— Setä!
— Niin juuri! Mitä luulisit isäsi tästä sanovan? Opinnot heitetään kesken ja alennutaan viheliäisten kyläsoittajien tasalle.
— Setä!
— Sinä olet tullut niin isäsi näköiseksi, että hänen vanhan ystävänsä on sekä iloista että surullista nähdä sinua. Ja jos ylpeytesi kieltää sinua vastaanottamasta apua Ulrik Schöringiltä, niin voithan maksaa takaisin kaiken, silloin kun sinusta on tullut mies. Ja nyt — tuossa on käteni.
Mark tarttui ojennettuun käteen. Hänen silmänsä säteilivät.
— Kiitos, setä. Minä tulen kanssasi Kaunialaan. Ja minä lupaan, etten saata häpeään luottamustasi.