Lotti ravisti päätään, mutta ei vastannut.
Silloin Henrik kävi suoraan asiaan.
— Miksi itkit äsken?
— Enpähän itkenyt, intti Lotti ja lisäsi johdonmukaisesti: Tahtoisinpa nähdä sellaisen tytön, joka ei itke, kun hänen nuorempi veljensä panee matkalaukkuun öljyisiä kääröjä, jotka rasvaavat hänen valkoisen hameensa. Ja sinä et ollenkaan huoli minusta, kun minä olen sellainen typerä hanhi, — ja minulla on niin ruma hame ja kömpelöt kengät — — —
Henrik silitti Bellan selkää. — Bella, oletko koskaan nähnyt sellaista pientä turhamaista oliota? Jumala on luonut hänet prinsessaksi, ja hän itkee ruman hameen tähden. Hyi, hyi, pikku prinsessa!
Hän sipaisi etusormellaan Lotin nenänpäätä.
— Nuhteita sietäisit, mutta eihän tallirengin sovi nuhdella prinsessaa.
— He ovat kaikki niin viisaita ja hienoja nuo toiset.
— Kutka?
— Tyyra ja sinun serkkusi. Ja sinä tanssit vain heidän kanssaan.