Ja sitäpaitsi pojalla oli kyllin, kun Fred häntä rakasti. Hän oli tyytyväinen kasvatusäidin huolenpitoon, tuollaisen kasvavan pojan sielunelämä ei tietenkään ollut niin herkkä, että hän olisi osannut enempää kaivata.
Ovikello soi. Palvelija tuli sisään.
— Tohtori Ernst, ilmoitti hän.
— Osoittakaa hänet nuoren herran huoneeseen.
— Nuori herra ei ole kotona. Tohtori Ernst kysyy, pitääkö hänen odottaa.
Suuttumuksen puna kohosi Nooran kasvoille. Hän meni eteiseen.
— Suokaa anteeksi, herra tohtori. Teidän oppilaanne on taaskin myöhästynyt. Hän on parantumaton.
Tohtori Ernst kohotti silmälasejaan ja hymyili välinpitämättömästi. Hänelle oli yhdentekevää myöhästyikö oppilas. Hän sai joka tapauksessa maksun koko tunnilta.
— Miten Mark muutoin edistyy? kysyi Noora.
Opettaja ravisti päätään.