— Ikäväkseni täytyy minun myöntää, että nuori oppilaani osoittaa varsin vähäistä harrastusta opintoihinsa. Hän on kieltämättä lahjakas — hm omalla tavallaan — mutta kuten sanottu, lukuja hän ei harrasta.
Hän kumarsi ja poistui Markin huoneeseen odottamaan.
Hetken kuluttua ovikello soi kiivaasti. Mark syöksyi sisään hengästyneenä. Huolimattomalla liikkeellä hän heitti hattunsa hyllylle, niin että se putosi lattialle.
— Anteeksi, sopersi hän huohottaen. Minä en tiennyt, että kello oli niin paljon. Joko tohtori Ernst on täällä?
— Tohtori Ernst on odottanut jo viisitoista minuuttia. Minä lupasin sinut ulos puoleksi tunniksi, sinä olet ollut yli tunnin.
Nooran ääni oli jäätävän kylmä.
Mark seisoi syyllisen näköisenä hänen ankaran katseensa edessä.
— Minä jäin katsomaan, kun sotilaat marssivat kotiin harjoituksista. He olivat niin komeita, ja soittokunta puhalsi niin kauniisti jotain Wagnerin kappaletta.
— Mene huoneeseesi, tohtori Ernst on jo kyllin odottanut.
Mark totteli. Mutta kynnyksellä hän käännähti ja loi aran, pyytävän katseen Nooran jäykkiin kasvoihin.