"Mitä minun tulee tehdä? Mitä minun tulee tehdä?"
"Tule minun mukanani. Pakene! Aavistan, että se on parasta. Tai ellet nyt voi lähteä… taloni ylhäällä kallioilla on joka hetki valmiina sinua varten."
"Ilman opettajaani en lähde! Ja ilman… ilman Ainea!"
Hän kätki häveliäästi pään käsiinsä.
"Rakastat siis häntä… Ota hänet mukaasi, niinkuin minä otin Jolanin!"
"Et tiedä sitä… hän menee avioliittoon Marianin kanssa!"
"Sano siis hänelle… ehkä…"
Alfred ponnahti pystyyn. Hänen silmänsä loistivat.
"Niin, minä sanon sen hänelle… Nyt ei auta enää vaieta! Tänään… huomenna… eräänä päivänä voi alkaa täälläkin… Mene, älä hukkaa aikaasi! Tervehdä Jolania… Jos onnistun, tulemme mekin. Tulemme Aine mukanamme…"
Ja kuin riivattu tempasi hän ystävänsä mukaansa hissiin… ja sitte alas kadulle, jossa he nopeasti erosivat.