"Se on samaa kuin siellä, alhaalla vuorikaivoksessa. Minä lähden
Jolanin luo…"
"Mutta Alfred tarttui kiihkeästi hänen viittaansa ja pidätti hänet.
"Ei… jää tänne! Vain silmänräpäykseksi! Minä ymmärrän nyt… Mutta sittenkin… onko se ajateltavissa? Pyydän, kerrohan vielä kerran, aivan tarkkaan!"
"Tietääkö arvoisa herra jotain lähempää?… Kansalaiset tuolla ovat aivan suunniltaan!" uskalsi poika pistää väliin.
Alfred koetti hillitä itseään.
"Ei, Helios, hän ei tiedä… se koskee jotain muuta… Mutta mene nyt vielä alas ja koeta saada tarkempia tietoja. Ota huomioon kaikki, mitä he puhuvat!"
Poika nyökkäsi, käänsi autinonsa ja kiiti pois, palaen uteliaisuutta.
Hetkeksi vaikenivat ystävykset.
Sitten sanoi Daniel: "Enempää en osaa sinulle kertoa. Sen mitä tiedän, olen jo sanonut. Mutta älä pidätä minua enää, minun täytyy päästä kotiin Jolanin luokse… ennenkuin onnettomuus yltää sinnekin!"
Alfred risti kätensä tuskaisena.