Alfred nousi ja meni häntä vastaan. Viittauksella pyysi hän, ettei tämä astuisi vielä Ainen huoneeseen.
Nuori tiedemies noudatti pyyntöä. Ikäänkuin olisi ollut maailman luonnollisin asia tavata vieras mies yksinään morsiamensa etuhuoneessa istuutui hän Alfredia vastapäätä.
"Minä olen täällä", aloitti Alfred suoraan selittää… "senvuoksi, että tahdoin varoittaa Ainea. Olen tutkinut tarkoin niitä ilmiöitä, jotka ovat yhteydessä F 24:n tapauksen kanssa, ja tiedän, että kysymyksessä on kaupunkien ja niiden asukkaiden elämä. Teidän morsiamenne kehoitti minua puhumaan asiasta teille hän muuten nukkuu ja näyttää olevan sairas. Minä lupasin ilmoittaa teille."
"Minä pidän sähkösanomaa ilkitekona… jonakin keinona joukkokiihoitukseen", vastasi Marian lyhyesti ja torjuvasti.
"Olen valmistautunut tähän vastaukseen. Mutta kun minulla on selviä todisteita, ettei tässä ole kysymys luulemastanne tapahtumasta, toistan varoitukseni." Alfredkin puhui nyt suoraan ja lyhyesti. Hän tunsi toisen liikkumattomilla kasvoilla selvää vihamielisyyttä, jopa vielä pahempaakin.
"Valitan, mutta minun on kieltäydyttävä. Minulla ei ole kylliksi aikaa tutustua niinkutsuttuihin todisteihinne. Luonnonfilosoofi voi näennäisesti todistaa, mitä vaan tahtoo. Senvuoksi ei hänelle voikaan antaa luottamustaan!"
Alfred kumarsi.
"Tahtoisin vain pyytää teitä vastaamaan minulle yhteen kysymykseen!" sanoi hän niin huolettomasti kuin taisi. "Koskeeko kieltäytymisenne… minun persoonaani… vai itse asiaa?"
Marian loi miltei halveksivan katseen toiseen.
"Se ei koske vähintäkään persoonaanne. Jokainen, ken minulle kertoo sellaista, saa samallaisen vastauksen."