Koko ajan kuului kadulta epäselviä, pauhaavia ääniä, mutta nämä kolme eivät panneet niihin huomiota.
Tässä jännittävässä hiljaisuudessa kuului äkkiä Gustajon autinon tulo. Vihaisena, hikeä vuotaen astui punervakasvoinen Gustajo alas ja sysäsi autinon jalallaan huoneen toiseen päähän, missä Helios asetti sen nurkkaan.
"Voinko puhutella teitä yksin, arvoisa herra?"
"Tehän näette, että olen täällä työssä kaksin käsin!" vastasi Henrik samaan kiihtyneeseen sävyyn, jolla kysymyskin oli tehty. "No, olkoon sitten… minun puolestani! Minulle se kyllä onkin yhdentekevää!"
Henrik ei vastannut, vaan laittoi yhä kojeitaan kuntoon, tutkiakseen viimeisten viljaseriumien kokoomusvoimaa.
Gustajo puhkui raivosta.
"Lopettakaa toki tämä taikauskoinen ilveily! On naurettavaa vielä tähän aikaan työskennellä elimellisen elämän parissa… Missä ei meidän kidekemiamme auta, siinä ei auta muukaan!"
Henrik sihtasi tarkkaan telemikroskooppiinsa ja kiersi mikrometriruuvia.
"Onko siinä kaikki, mitä teillä on ilmoitettavana?" murahti hän sivusta. "Siinä tapauksessa olisitte voinut säästää tulovaivanne."
"Ei… jos te luulette solvauksen olevan tarpeen… Ennenkuulumatonta! Salaisen Viraston tieteellinen osasto on minut lähettänyt… Teidän on heti jätettävä kokoamanne ainehisto ammattimiesten ankaran, nykyaikaisen tarkastuksen alaisiksi. Te ymmärrätte! Vaikka teidän onnistuikin johtaa Numero 50000 harhaan väärien, toteennäyttämättömien luulottelujen perusteella, emme me, arvoisa herra, emme me anna jonkun — puoskarin pettää itseämme. Lähettäkää siis nuo taikakalunne sinne!"