Seurasi lyhyt hiljaisuus.
Sitten kääntyi Helios Henrikin puoleen:
"Joku yksilö haluaa puhua teidän kanssanne, mestari. Mitä vastaan?"
"Ei mitään… minulla ei ole aikaa!" mutisi vanhus äreästi.
Helios teki kuten käskettiin. Mutta parin sekunnin päästä tuli pyyntö uudelleen.
"Mestari, se on taas sama, Gustajo 25854… hän sanoo Salaisen Viraston lähettävän hänet tänne!"
"Hirteen! No, tulkoon sitten! Minulla on aikaa viisi sadasosaa tuntia, enempää… Sano se hänelle lujasti!"
"Kuten tahdotte, mestari!"
Molemmat tekivät taas työtä kuumeisella kiireellä. Laboratorion ilman täytti bakteerien imelä tuoksu. Autoklaafin putkissa sihisi ja lauloi puserrettu vesihöyry.
He eivät enää puhuneet, vaan hermostunein sormin työnsivät välistä ylös hiuksia, joita viileä, voimakas happipumppujen aiheuttama ilmavirta liehutteli.