Mainittu kuulutus oli julkaistu viime päivinä ja oli se siten jo saanut lainvoiman. Kaikkien talonpoikain, tai niinkuin kaupunkilaiset heitä nimittivät, maja-asukkaiden, tuli siis nyt muuttaa noihin heitä varten valmiina oleviin taloihin, tai paremminkin sanoen heidät vietäisiin niihin enemmän tai vähemmän pakollisesti.
Ken ei saapunut asianomaisen kaupungin alueelle 14 päivän kuluessa, hän joutui kertakaikkiaan sivistyksen ulkopuolelle suljetuksi eikä häntä enää koskaan, tultaisi vastaanottamaan. Eipä siis ollut ihme, ettei julkisten ilmoitustaulujen tiedonannoissa kerrottukaan juuri muusta kuin maalaisten iloisesta kaupunkiinmuuttohommasta.
Alfred halusi nyt, osaksi uteliaisuudesta, osaksi Henrikin määräyksestä, joka oli hankkinut hänelle virallisen lupatodistuksenkin, omin silmin nähdä tuota kaikkialla puheenaiheena olevaa maja-asukkaiden iloa.
Sitäpaitsi toivoi nuori mies tällä tutkimuksella voivansa suuresti kartuttaa laiminlyötyjä luonnontieteellisiä opintojaan ja hän olikin senvuoksi päättänyt tehdä sangen tarkkoja havaintoja. Kuten kaikilla suurkaupunkilaisilla oli, hänelläkin alkuopetuksesta asti ollut niin paljon opittavanaan yleisiä teknillisiä tehtäviä, että se oli vienyt kaiken hänen aikansa. Lisäksi oli hänen, kuten muittenkin ikäistensä, ollut yleispiirtein perehdyttävä myös maailmanhistoriaan, filosofiaan, kirjallisuuteen ja tietysti omaan erikoistieteeseensä, niin ettei hän ollut päässyt vapaaseen luontoon kuin muutaman kerran eläessään eikä vielä milloinkaan nähnyt näitä hyvin hajallaan oleskelevia maja-asukkaita. Tällä tavoin eläneenä, niinkuin yleensä kaikki sen ajan sivistyneet, oli hän jäänyt pieneksi ja lapsimaisen hennoksi, joten ei hänelle enempää kuin muillekaan juolahtanut mieleenkään, että noissa hänelle tuntemattomissa talonpoikaiskylissä asuisi ihan suuria ihmisiä. Sitävastoin oli hänen aivorakenteensa, jonka lävitse vuosittain laskettiin — virallisen määräyksen mukaan — sinisäteitä, erittäin hyvin kehittynyt.
Hänen hiuksensa, sille iälle vielä merkillisen vahvakasvuiset — kaljupäisyys nim. oli aivan yleinen jo kaksikymmenvuotiailla — eivät kuitenkaan peittäneet näkymästä mahtavasti kohoavaa, melkein nelikulmaiseksi muodostunutta pääkalloa tavattoman korkeine otsakaarineen, jonka, alapuolella toisistaan etäällä olevat kirkkaat ja suuret silmät tähystivät terävästi. Muu osa kasvoja olikin pientä, posket heikosti kehittyneet, huulet sisäänpainuneet ja parrattomat. Aikalaistensa joukossa olikin Alfred erittäin korkealle arvioidun aivokokoomuksensa puolesta silmiinpistävän puhdas yksilö — tulos vähintäin kaksikymmenkertaisesta maapallon sivistyssukujen jalostuttamisesta.
Lapsimaisen kapealla kädellään, jonka läpinäkyvän ihon alta hohti jokaisen suonen sininen ääriviiva, hän kohotti lyhytnäköisille silmilleen eräänlaisen kaukoputken. Aivan oikein, tuolla alhaalla lojui myttyjä ja monenlaisia huonekaluja kadulla. Kelmeä auringonvalo loi niihin kirjavia väriläikkiä. Tänne siis näyttivät talonpojat todellakin muuttavan. Väristen uteliaisuutta otti nuori oppinut korkeimman nopeuden, minkä hänen autinonsa salli. Hurjan, suhisevan kiitämisensä aikana hän näki hengessään kaikki ne omituiset esineet ja kojeet, jotka hän oli nähnyt ennen "Meidän Esi-isämme" nimisessä A 15:n suuressa museossa. Ei epäilemistä, hän saisi tutustua noihin aseisiin, tarvekaluihin ja pukuihin, tällä kertaa näiden sivistyksestä osattomiksi jääneiden parissa.
Sepä olisikin suuri elämys! Elämys, jota ei tällä kertaa, kuten muulloin, tarvinnut luoda kunnioitetun opettajan kertomusten perusteella, vaan joka nyt oli elävä todellisuus…
Jonkun matkaa ajettuaan Alfred jarrutti, ettei pelästyttäisi vieraita liian hurjalla vauhdillaan.
Olihan näet mahdollista, että he säikähtäisivät ja pakenisivat hänen tieltään.
Hän olikin laskenut tarkkaan, sillä autino pysähtyi muutaman askeleen päähän eräästä kyyristyneestä, ilmeisestikin inhimillisestä olennosta. Museotutkimustensa nojalla Alfred päättelikin heti, että sen täytyi, puvusta nähden, olla nainen. Hän päätti jo samassa puhutella naista vanhalla saksankielellä, jota hän oli Danielin kera huvikseen harrastellut.