"Ja senvuoksi täytyy minun huomenna mennä Numero 50000:n luo varoittaakseni", lopetti Henrik rauhoittuneena, tultuaan aatteestaan vakuutetuksi.
Gustajo 25854 veti jälleen kiivaasti ilmaa sieraimiinsa.
"Salainen Virasto tahtoo saada tietää, kuka teille maksaa palkan siitä, että levitätte näitä vääriä ja sivistysvihollisia mielipiteitänne."
Suuri kirja Henrikin kädessä vapisi; hän oli tähän asti leikitellyt sormillaan sen lehdistöllä. Kansi paukahti kiinni raskaasti.
"Minä en ole palkattu eivätkä mielipiteeni ole sivistysvihollisia!" vastasi hän lujasti. "Salaiselle Virastolle on annettu vääriä tietoja!"
"Salainen Virasto tietää, että joukko alhaisia, mitä hämärimpiä aineksia koettaa saada vaikutusvaltaa kansalaisiin. On myös jo liikkeellä huhuja uuden ravinnon vahingollisuudesta. Tässä vihdoin näemme…"
"Mitä kertovat huhut?" Henrik oli pannut Gustajon vastauksesta vain tähän kohtaan huomiota, kenties juuri tässä huomaten todistuksen omille epäluuloilleen.
"Voitte tiedustella sitä Haaveksijain Talosta, minne juuri tänään on viety eräitä tuosta joukosta!" murahti virkamies ilkeästi. "Ja ehkäpä teille pian tuleekin tilaisuutta siihen."
Vanha oppinut nousi hitaasti. Haaveksijain Taloon… siis sinnekö tahdottiin hänet teljetä, hupsujen joukkoon, tehdä hänet vaarattomaksi, koko hänen työnsä ja vaivannäkönsä, huolensa ihmiskunnan tulevaisuudesta, tyhjäksi…
Hänestä tuntui kuin kiertyisi näkymätön silmukka hänen kaulalleen. Tuntui mahdottomalta käsittää tätä kaikkea. Vain sen hän aavisti, että hänen rehellisiä vaikutteitaan vastassa oli nyt voima, joka voisi kukistaa hänet.