Mutta saattoiko hän muutakaan tehdä? Salaisella Virastolla oli valta yksinkertaisesti sulkea hänen laboratorionsa ja antaa toisten suorittaa loppuun hänen arvokkaat tutkimuksensa. Tai ehkei loppuunsuorittaa niitä lainkaan!
Ja jospa hänen tähänastiset olettamuksensa osoittautuisivat kuitenkin oikeiksi, jospa todella ihmisiä uhkasivat heidän omat keksintönsä? Jospa olisi hänen sopimattomalla ajalla tapahtuneen vaikenemisensa syytä, ettei kaikkea voitaisi kyllin ajoissa estää, torjua tuhoa… jos… jos…
Hänet valtasi äkkiä kuin kuumeuni kokonainen sarja kauhunkuvia. Ja hän oli mahdollisista seuraamuksista niin tyrmistynyt, että salaaminen näytti hänestä kaikkein pahimmalta.
Gustajo oli rykäissyt pari kertaa sangen kärsimättömästi ja samalla tarkastellut laboratorion laitteita epäluuloisesti, kun tutkija hilliten itsensä alkoi puhua:
"Koska Salainen Virasto minulle käsittämättömällä tavalla näyttää päässeen selville töistäni…"
"… vieläpä sangen tarkasti…."
"… teen kai parhaiten, kun selitän jotain, toivoen kuitenkin säästyväni väärinkäsityksistä, että muka tavoittelen sivistykselle vihamielisiä päämääriä."
"Hm… saamme nähdä sitten!" ja Gustajon kasvoille levisi tyhmänrohkea hymy.
"Aina keinotekoisen lihan keksimisestä saakka — noin kaksikymmentä vuotta sitten — aloitin minä ilmatyppitutkimukseni. Te näette", tässä hän osoitti kristalliputkia, jotka kimmelsivät tasaisesti vaaleansinisinä, "koesuunnitelmani pienoiskoossa. Uuden ravitsemiskeinon keksimisen jälkeen katsoin olevan syytä harjoittaa tutkimuksia entistä kiihkeämmin. Kuinka ja mitä tietä, se on Salaiselle Virastolle yhdentekevää tällä hetkellä… Joka tapauksessa luulen — vaikka minusta onkin ikävää puhua virkaveljiäni vastaan, että ilman rajaton hajoittaminen ja käyttäminen ravinnoksi ynnä muihin tarpeisiin ehdottomasti johtaa määrätyn ajan kuluttua katastrofiin."
"Niinkö?"