"Ja kultainen kruunu", keskeytti Kreets.
"En minä oikein tiedä", väitti Pyry.
Mutta nyt nousivat kaikki häntä vastaan. Kirstussa oli kuninkaan kruunu.
"No, siinä oli myös kuninkaan kruunu", jatkoi Pyry, "ja sitten siinä oli raamattu. Sillä raamattu oli siihen aikaan kallis kapine."
"Meillä on kauniimpi. Siinä on kuvia", virkkoi Untuva.
"Mutta ei ollut oikein piiloittaa jumalansanaa kirstuun, sillä sitä pitää lukea. Ja niin tulivat rosvot eräänä yönä ja veivät kaikki mitä aitassa oli. Kirstu löydettiin sitten metsästä, ja siinä oli vain jäljellä raamattu; sen olivat rosvot jättäneet kirstun pohjalle, jossa se vieläkin on."
"Ja ne rosvot ottivat sen kruununkin", valitti Polle.
"Jos me voisimme löytää sen kruunun takaisin", sanoi käytännöllinen
Ter, "niin äidin-äidin suku heti tuntisi meidät".
"Ne ovat niin julman rikkaita", voihkaisi Kreets.
"Kun ne tuntisivat meidät, antaisivat ne meille rahaa", jatkoi Ter.