He syöksyvät suoraan järveen. Eukko siunaillen rannalle.
"Emme me huku!" nauraa Pyry polskiessaan. "Meille tuli vain kuuma, kun kauhea joukko härkiä hätyytti meitä!"
"Härkiä! Mistäs niitä olisi! Kun ei näillä main pitäisi olla ainuttakaan härkää!"
"No sitten ne olivat lehmiä. Ja se on yhtä kamalaa. Onko teillä kahvia? Meidän kahvimme meni tulen sammukkeeksi. Jos te keitätte kahvia, on meillä kaikki muu, on nisuakin!"
Eukko köpitti pannua päälle panemaan. Ja kun neitoset viimein vaatteissaan tupaan tulivat, höyrysi kahvi jo kupeissaan. Ja se maistui ehkä yhtä hyvältä kuin olisi maistunut metsässä. Sillä ilma oli raikasta täälläkin, akkunat auki ja ovi vielä lisäksi. Eukko oli kalastajan vaimo ja tottunut tuuliin.
"Mitäs tuo ruskea on?" Pyry osoitti uteliaana pyttyä penkillä.
"Suolassa keitettyjä herneitä, semmoisia ruskeita löttösiä."
"Saako niitä maistaa?"
"Syökää, hyvät ihmiset, jos maittaa!"
Herran ihme, kuinka ne olivat mainioita! Tytöt kyselivät ostaakseen niitä herkkuherneitä. He olisivat laittaneet niitä joka päivä. Mutta ei ollut. Oli itsekin saanut muualta.