Mutta aamulla veli heräsi ennen aikojaan epämääräiseen solinaan. Kylpyhuoneen oven alitse tihkui vesi. Kreets oli jättänyt johdot auki. Veli ärtyi aika lailla, sillä hän sai itse tehdä siivoojan virkaa. Kreets ei avannut edes silmiään, vaikka veli kävi häntä herättelemässä. Hän nukkui makeasti puoleen päivään ja oli onnellinen, kun ei kuulunut tuota tuttua: "Kreets, sinä ikuinen unikeko, etkö sinä milloinkaan opi heräämään!"
"Pyhyh!" tuumi Kreets, kun veli vähän happamana kertoi uhanneesta tulvasta. "Mahdotontahan on heti muistaa kaikkea. Ja sitten sanookin Pyry, että parempi on turvautua vieraisiin herroihin kuin veljeensä; sillä veljet ovat aina epäkohteliaita sisarilleen!"
"Ohoo! Hämmästyttävä totuus, neitiseni. Mutta minä tahdon nyt olla kohtelias ja tarjoudun käytettäväksesi!"
"Kiitän sekä kumarran! Lähdet siis näyttämään minulle kaupungin merkillisyyksiä!"
He kulkivat pitkin puistoa Mustanlahden kallioille, jonka rinteellä taiteilija Vikströmin muovailema suihkukaivo päättää esplanaadin. Ylevänä istuu kaarellaan Pohjan neito, ja somasti kimalsivat suihkut päivänpaisteessa. Kreets haltioitui.
"Ajatteles, että voi luoda jotakin niin elävää! — Ihan kuin meidän Missukka!" ilostui hän huomatessaan kissan mummon liepeissä. Altaasta kohoilevat vesisuihkut olivat kuin hentoja kukkavihkoja, helmistä koottuja. Kreets nautti vilpittömästi.
"Terveisiä maalta!" kuului läheltä ivallinen ääni. Pari tyttöä meni ohitse kasvot ilkeässä viurussa. Kreets punastui ja aristui. Oliko hänessä jotakin tahditonta?
"Nyt nousemme kalliolle katsomaan Näsijärven aavaa pintaa!"
Mutta Kreets oli haluton. Ei Näsijärvi eikä Näsilinna aarteineen häntä huvittaneet.
"Mitäs nyt, neitiseni!" ihmetteli veli.