Puu-Pekka. Minä nyt makeisia…
Terttu. Syökää pois, Pekka!
Puu-Pekka. Muutenkin ovat siitä äkeissään, että minä neitilöillä vieraana istun ja ihtesä verannan päällä.
Kaarina Ketkä?
Puu-Pekka. Sekkii Salamelinska. Jotta Pekka se vaan on toppakahvilla paraatikuistissa. Mutta hälle ei anneta kyökissäkään. Vaikka se entinen opettajatar aina pani pannun tulelle, kun Salamelinska kyökkiin tuli.
Kaarina. Minä tässä juuri tuuminkin poishakua, kun en minä Salamelinskojen enkä muiden silmissä armoa löydä.
Puu-Pekka. Mitä se sanoo? Poisko? No, jopahan sitten parku tulisi. Kaikki vekarat ovat ihavuntuneet teihin. Ettenkös te sitten välitäkään niistä?
Kaarina. Niistähän minä juuri välitän.
Puu-Pekka. Meidänkin Mikko, se tyttövainaan poika, aina opettajatarta kiittää.
Terttu. Emme me täältä lähde. Opettajatar laskee vain leikkiä.